Päätin tehä nyt itekki blogin kun nuita näkyy muillaki olevan. Tää blogi kertoo siis mun, 14 vuotiaan tytön elämän iloista ja suruista. Ihan pakko vaan jonneki kirjottaa..
Eka postaus
Kouluki alko, ysiluokka edessä. Mullahan on siis 1 ainoo ystävä, mulle tosi tärkee. Mentiin J:n (ystäväni) kans hänen omien kavereidensa luo, halasi heti heitä lämpimästi. Katoin siinä vieressä niiden lämmintä ja ystävällistä hetkeä. Miks minä? Miks mua ei koskaan halata? Onko mussa joku vialla? Oonko outo? Tyhmä? Ruma? Lihava? Erilainen? Haluun tietää. Tai en, en hyödy siitä kuitenkaa. Kaikki on mun syytä, kaikki. Alotin taas viiltelyn. Se tuntuu hyvältä, ees jotain tuntemuksia.
Tein tänään Beckin masennustestin, sain tulokseks 43, eli erittäin vakava masennus. Syön masennuslääkkeitä, isointa annosta mitä voi ihmiselle antaa. Oon niitä vetäny jo 3,5 vuotta. Mikään ei auta, oon aina yksin. Poikakaveriki jätti..
